Taas mennä vilahti viikko. En ole koko aikaa viettänyt pellon pientareella. Olen tehnyt pienimuotoisia koukkauksia lähiympäristöön. Perjantaina kävin ihan Kouvolassa asti. Siellä tutustuin VR:n Museon näyttelyyn. Olipa mielenkiintoista. Silloin 1870-luvulla Kouvola oli pieni kyläpahanen. Sitten rakennettiin rautatie suurten nälkävuosien aikaan ja rakennusmiehiä tuli ympäri Suomea. Oli pula työstä ja leivästä. Näyttelytilassa oli upeita valokuvasuurennoksia Kouvolan asemasta ja -virkailijoista. Olipa siellä Mirja-junanlähettäjäkin komeassa uniformussa. Sittemmin hän vietti loppuelämänsä Kausalassa vallesmannin rouvana.
Tein myös historiaa, kun kävin eka kertaa elämässäni Lidlissä. Olin hieman hämmentynyt paikan karuudesta. Se poikkeaa aika tavalla Stockmannin herkusta. En tehnyt kovin suuria ostoksia. Matkaseurani sanoi olevansa koukutettu Ritterin Sport- hasselpähkinä namiin, joten tietysti ostin ja nautiskelin kotona herkkua myöhemmin kahvin kanssa silmät ummessa ja suu muikeana. Taidanpa hairahtua jatkossakin moiseen.
Olen myös kurvaillut kesärenkailla Iitin kirkolla ja kuljeskellut molemmilla hautausmailla tervehtimässä hiljaisia sukulaisiani. Hyvin pysyivät mullan alla. Varsinkin Kappelin vieressä oleva hautausmaa oli syksyisen kaunis ja rauhoittava.
Tarkkailija Ruotupellon pientareelta on huomioinut eräiden jo olleen ahkerina haravan varressa. Antaas kattoo koska saan samanlaisen kohtauksen vai jäänevätkö lehdet lumen alle.
Mahtava kohta tuo hiljaiset sukulaiset, jotka hyvin pysyivät mullan alla :) Olet aikamoinen humoristi!
VastaaPoistaMinun on tunnustettava, että olen Lidlin fani. Lauantaina haettiin sieltä kaksi kassillista ruokaa ja hinnaksi tuli 17 euroa. En ollut korviani uskoa. Sama satsi olisi maksanut tuplasti enemmän meidän lähikaupassa Helsingissä.