Minun täytyy tunnustaa, että Sibeliuksen Janne on ollut suuri rakkauteni 14-vuotiaasta lähtien. Sain äidiltäni vanhan mercantil-mapin, johon liimasin kaikki Sibelius-viikkojen artikkelit; konsertti-arvostelut, solistien haastattelut ja kuvaukset Ainolasta. Mappi paisui aikamoiseksi vuosien saatossa. Kuvittelin, että jos tulee maailmanloppu ja maapalloon tulee repeämä, voisi mappini jäädä kiikkumaan rotkon reunalle, Jos sitten toisesta avaruudesta tulee pieniä vihreitä tai jonkin värisiä olioita ja he löytävät mapin. Haltioituneena he sitten lukevat musiikki-arvosteluita (tietysti heidän täytyisi osata suomea.) ihastellen, että tällainen suurmies on kerran elänyt maapallolla. Avaruudesta kaikuisi Satu, Tuonelan Joutsen, Viulukonsertto etc.
Tämä Sibelius-ihastukseni herätti veljessäni ja hänen kavereissaan täyttä ymmärtämättömyyttä ja irvailua. Kaikkein herkimpiä ja syvimpiä tuntojani siinä "raadeltiin". Mappien kohtalo oli sitten surullinen. Läksin maailmalle opiskelemaan ja lapsuuden kotini sinä aikana hävitettiin mappeineen ja nukkeineen päivineen. Ymmärrän vanhempiani. Eihän sitä voi neljän lapsen "rojuja" viedä upo uuteen kotiin. Mutta - olisihan sitä voinut konsultoida, eiks niin.
Muistan sen illan, kun kesken sinfonia-konsertin ilmoitettiin että Sibelius on kuollut. Konserttisalissa oli lennellyt perhonen. Tänä vuonna 2010 kuuntelin taas kerran Sibelius-viulukilpailua ja parhaimmillaan kuulin viulukonserton neljä kertaa samana iltana ( Teemalta ja Radio 1:ltä ). Olen ostanut lähes kaikki Sibelius-kirjat. Häneen kohdistuneet natsi-syytökset, mielialahäriöt ja alkoholin käyttö eivät mitenkään himmennä ihailuani. Taitaa olla sitä oikeaa RAKKAUTTA.
Tänä aamuna menin hakemaan Suomenlipun ja vetäsin sen tankoon. Siinä se nyt vieläkin liehuilee. Ei näy muualla - paitsi kunnan virallisissa rakennuksissa ja tuossa päiväkodissa. Ensi vuonna 8.12. onkin virallinen liputuspäivä - musiikin päivä, Sibeliuksen syntymäpäivä.
Aamu-uutisissa kerrottiin, että Kari Tapio on kuollut. Vähän ajattelutti, kun kaiken aikaa radiossa ja tv:ssä puhuttiin enemmän hänestä kuin Sibbestä. Taidan olla puolueellinen kommentoija. Onpahan tänään sitten jokaiselle jotakin muisteltavaa.
Sininen hämärä syvenee. Ulkokynttilät alkavat erottautua selvemmin. Virallisesti lippu lasketaan auringon laskiessa. Tänään tämä H-hetki on klo 15.16.
Ihanan kestävää rakkautta :) Ihailtavaa! Ja hyvää musaa teki Janne miunkin mielestä. Niin suomalaista sielua koskettavaa.
VastaaPoistaNo Evita, mihinkäs se bloggaus on unohtunut?
VastaaPoistaEn ole unohtanut bloggausta. Voin joku päivä yllättää!
VastaaPoista