Vietetään kekriä, jookos?

Eletään vuoden pimeintä aikaa. Lumi olisi tervetullut juttu valaisemaan maisemaa.  Ennen vanhaan tämä oli sadonkorjuun jälkeistä riehakasta aikaa. Olut ja kaikenlainen kotipolttoinen virtasi kurkuista alas ja jälkikin oli sen mukaista.  Kaikenlainen kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa oli silloista ajanvietettä. Eipä ollut ihme että moni piika- ja renkipari asteli papin pakeille ja loppukeväästä maailmaan putkahti useampikin ihmistaimi.
Nykyajan työelämä ei salli moista irrottelua - vahinko- sillä he, jotka eivät pääse etelän maille löhöilemään, hyötyisivät kotimaisesta ilonpidosta.  Kirkko on kyllä keksinyt hyödyntää vanhan juhlan ajankohdan ja kehitti vainajien juhlan, pyhäinpäivän.  Tämä juhla kulkeutui siirtolaisten matkassa Amerikan raittille ja siellä siitä kehkeytyi halloween - kummitusten ja luurankojen pelottelujuhla. Nyt tämä Ameriikan kierroksen käynyt pyhäinpäivä on hissukseen siirtynyt takaisin Eurooppaan kalkkunoineen ja kurpitsoineen. Tämä vanha kekriperinne täytyisi nyt muokata uudenlaiseksi suomalaiseksi   karnevaaliksi, mikä ei tarkoita pelkästään juopottelua.  Sitä kutsutaan  yhteisöllisyydeksi, kun tavataan lähimmäisiä siellä sun täällä  iloisissa merkeissä.

Tällaisia ajatuksia tuli keskiyöllä. Saas nähdä, onko ajatus selvempi esim. aamupäivällä. No, nukutaan ensin pikkuinen tovi.

Kuva täältä.